Miksi?

Miksi mä en osaa kirjoittaa ilman että se kuulostaa tekotaiteelliselta? Mä olen tässä sen takia, että mä haluan kertoa miltä musta tuntuu, ehkä ketään ei kiinnosta, ehkä kukaan ei jaksa lukea, ehkä jotkut pitävät mua naurettavana, mutta suurin epäilys on, että kiinnostaako mua oikeastaan mitä muut ajattelevat?

     Ennen mä ajattelin, mulle oli hirveän tärkeää mitä muut on musta mieltä, mutta nykyään, se on mulle oikeastaan ihan sama jos mä jonkun mielestä olen lihava tai meikkaan rumasti. Tuollaisen asian suhteen se on vaan hyvä, mutta ongelmana on se, että mä oon alkanut tuntea kaikkea muutakin kohtaan välinpitämättömyyttä. Pitäiskö hymyillä ja kehua ystäviä useammin, kunnioittaa perhettänsä enemmän, olenko hirveä ihminen kun en vie kukkia haudalle isänpäivänä, pitäisikö mennä kouluun? Mutta ennenkaikkea, pitäiskö mun huolehtia itsestäni enemmän? 

     Pelottavin juttu on se, kun tietää että tarvitsisi ryhdistäytyä, hakea ammattiapua, ajatella positiivisemmin, koska kaikki se olisi vaan ja ainoastaa hyväksi mulle itselleni. Mut.. en mä tee sitä, mulle on oikeastaan nykyään ihan sama vaikka masentaisi, mä annan sen tulla, mä en taistele sitä vastaan, annan mun pelkojen painaa mut niin alas että on koko ajan vain vaikeampaa yrittää nousta ylös. Mä oon antautunut täysin tälle tunteelle, mut se tunne karkottaa koko ajan mua itseäni pois, sitä oikeeta, itsevarmaa ireneä, askel askeleelta. Jos mä en tunnista enään itseäni, tunnistaako kohta muutkaan? Mua pelottaa että joku päivä mä luovutan totaalisesti ja näytän kuka hymyn ja huulipunan takana oikeesti on.

     Miksi mä teen itselleni näin paljon pahaa? Miksi mä en voi liikkua elämässä eteenpäin kompastumatta joka ikiseen kiveen? Miksi en päästä irti ihmisestä joka pahoittaa mun mieltä entistä enemmän? Miksi mä en ajattele mitä oikeasti tarvitsen? Miksi mä en mene kouluun? Miksi kaikki päivät on samanlaisia? Miksi mä haluun pilvee mutta en osta sitä? Miksi mä aina stressaan liikaa? Miksi mä en tajua ettei menneisyyttä saa takaisin? Miksi mä lisään huulirasvaa vaikka edellinen kerros on vielä imeytymättä? Miksi ihmiset ovat enemmän tyytyväisiä siihen, että Räsästä vituttaa, kun siihen että samaa sukupuolta olevat parit pääsevät naimisiin? Miksi joulukuun ensimmäinen päivä ei tunnu miltään?

    Mulla ongelmana on se yksi ihminen, joka antoi sulle kaiken mitä sulta puuttui, mut nyt se on poissa ja sielä pysyy, se ei tule takaisin satojen tekstiviestien jälkeen missä kerroit tunteistasi, sen takia itkit monta kuukautta, rikoit omia tavaroitasi, satutit itseäsi, vedit pillereitä naamaan. Se yksi ihminen sai sut epätoivoiseksi ja aloit kirjoittamaan siitä julkisesti, jotta muut voivat alkaa pitäämään sinua säälittävänä. Ei tunnu että saat tuotua tarpeeksi esille muille sitä miten asiat oikeasti ovat. Ja mikä hirveintä, se sama edellämainittu paska jatkuu edelleen, et halua auttaa itseäsi, et halua että muut auttavat, et halua vastata todenmukaisesti kysymykseen '' mitä kuuluu?'' mutta haluat silti että sinulta sitä kysytään.

me oltais kuin thelma ja louise

Viime viikko on mennyt tosi mitättömästi.. On ollut iloa, surua ja naurua. Välillä noita kaikkia samaan aikaan jopa. Sana ihmissuhdeongelmat on mun toinen nimi, yksi ihminen pystyy puristaan sut kasaan kuin sinitarran, eikä siitä nousta ennenkun joku auttaa. Oon koittanut ajatella positiivisesti, pistänyt musiikin kovemmalle ja ottanut huikkaa kokiksesta. Porukat on ollu mökillä 3-4 päivää ja kauhea ikävä äitiä ♥ Pahoja hetkiä piristänyt vanhat valokuvat, ihana kalevalakoru jonka löysin ja äitin kaverin kirjoittama runokirja.

Mun oma kulta on nyt aika kaukana. Minä täällä, odottamassa. On tosi hiostavaa, tahtoisin uimaan mutta kukaan ei enään lähde. Nämä ovat mun pieniä huolia.

Oon myös ehtinyt ottaa kasvoihin vähän väriä. Vaikka kuinka hiki valuu ja ahistaa ja reidet tulee sortseista ulos, niin silti on tää kesä ihanaa. Iltauinnit on tän kesän sana. Syksy on silti parempi.

-irene

and.. here we are again.

Jälleen on aika valittaa julkisesti. 

Mä en enään pysy oman mieleni perässä, jos joku osais selittää mulle että minkä takia aina kun menee hyvin niin ei mene kuin hetki ja johan masentaa. Kaikki on ollut niin hyvin viimeaikoina, juuri kun olin tutustumassa uuteen iloiseen itseeni niin kohta huomaan että itken taas.
         Kai kaikki oli niin hyvin että nyt pienetkin vastoinkäymiset pistää heti pohjalle. Mitään ei ole tapahtunut.. ehkä siinä se onkin, mun päivät menee siinä kun istun kotona yksin odottamassa jotain toimintaa. Mä oon laiskistunut enkä jaksa itse sitä kehittää. Ootan vaan että mun rakas olis yhtäkkiä oven takana ja hypin seinille jos kuulen pientäkin ääntä rappukäytävästä. Oon alkanu oleen pakkomielteinen onnellisuuden suhteen, haluan sen saman auringon mun sisälle mikä sielä pari viikkoa sitten oli.
         En halua mennä takaisin psykologille, ne ei osaa auttaa. Sielä ne vaan nyökyttelevät päätänsä ja ovat läpitunkevan ystävällisiä. Mulla on ihanat ihmiset ympärilläni mutta viimepäivinä oon tuntenu olevani niin yksin. Ainakin miljoona ihmistä osaa samaistua muhun mutta sekään ei hirveästi lohduta. Haluan vaan yhden ihmisen mun vierelle, mutta se ei ole tässä.
       Vietän loppuillan coca-colan parissa ja yritän saada voimaa näistä tsemppikuvista.

- Irene

Back in the business

Tämä on varmaan kolmas kerta kun alotan blogin, näitä on siis ollut ennenkin huonolla menestyksellä. Mun tuli niin kamala ikävä kirjoittamista että päätin tulla purkamaan sen tänne. Niin kuin aina, nää alotustekstit on jotain niin karmasevaa, mutta siitä huolimatta pistän itestäni nyt faktoja tiskiin.

- Tottelen tosiaan nimeä Irene.
- Täytän ensi marraskuussa 16 vuotta.
- Oon juuri suorittanut peruskoulun eikä mitään hajua tulevaisuudesta.
- Oon tosi huono tälläsissä
- Intohimoa elämään haen Coca-Colasta, Lana Del Reysta ja huulipunasta.
- Mulla on haaveena aloittaa sellon soitto.
- Mun elämään kuuluu mm. poikaystävä, kaverit, äiti, kissa ja oma mahtava itseni.
- Blogissa panostan eniten tekstiin mutta kuvienkin eteen koitan nähdä vaivaa.

Kuulostan varmaan  tylsimmältä ihmiseltä ikinä ja koen parhaakseni lopettaa tämän tähän. :D
Instagramit sun muut löytyvät tuolta oikealta puolelta sivua. Ensi kerralla kirjoitan oikeista asioista.

Adios!